Pistesivuisten muistikirjojen keskuudessa Leuchtturmin muistikirjat tuntuvat jakavan eniten mielipiteitä. Suurin syy tähän on ohut paperi, josta oikeastaan kaikki kynät kuultavat läpi ainakin jonkin verran. Kaikille tämä ominaisuus ei ole toivottu, mutta joillekin se taas on yksi mieluisimmista.
Perustiedot
Leuchtturmin paperi on melko ohutta (80 g), kermanvalkoista ja happovapaata. A4-kokoisessa Leuchtturmissa paperi on paksumpaa (100 g). Muistikirja alkaa sisällysluettelolla ja sivut ovat numeroidut. Pistesivuisissa pisteiden väli on 5 mm.
Sidonta on niin laadukas, että kirja avautuu kauniisti auki ja jopa kaksinkerroin kannet vastakkain. Kahden erivärisen kirjanmerkkinauhan avulla oikea kohta löytyy helposti, ja muistikirja pysyy hyvin kiinni repussakin kuminauhakiinnityksellä.
Viimeiset sivut kirjassa ovat perforoituja, eli ne voi repiä irti pisteviivaa pitkin niin, ettei sidonta kärsi siitä.
Takakannen sisäpuolella on kartonkinen tasku irtolapuille. Taskusta löytyvillä tarroilla kirjan kanteen voi viimeistään arkistointivaiheessa merkitä joko aiheen tai ajanjakson, jolloin muistikirja on ollut käytössä.
Kynänpidikettä Leuchtturmissa ei ole valmiina, mutta sellaisen voi ostaa erikseen. Leuchtturmin omassa kynänpidikkeessä kuminauha on etenkin alussa tiukka ja siihen soveltuvat parhaiten suippokärkiset kynät. Kynänpidikkeessä on pitävä tarra, jolla se liimataan kirjan sisäkanteen.
Runsaasti valinnanvaraa
Suurimmalle osalle Leuchtturmeista tutuin on A5-kokoinen kovakantinen pistesivuinen Leuchtturm.
Leuchtturmeja on kuitenkin useita eri kokoja, myös harvinaisemmasta B-standardista. Valintaa tehdessä kannattaa huomiota kiinnittää sentteinä ilmoitettuihin mittoihin, koska esimerkiksi A6 ei ole kooltaan standardi A6, vaan hieman kapeampi. A4 taas on sen verran suurempi, että sen takakannen sisäpuolella olevaan taskuun mahtuu A4-kokoinen paperi.
Joitain kokoja on saatavilla myös tai ainoastaan pehmeäkantisena. Pehmeäkantisissa versioissa sivumäärä on pienempi. Samoin esimerkiksi A6-kokoisessa Leuchtturmissa on vähemmän sivuja kuin isommassa koossa. A4-kokoa on olemassa kovakantisenakin kahdella eri sivumäärällä.
Pistesivuisten lisäksi Leuchtturmeja saa myös blankoina, viivallisina ja ruudullisina. Leuchtturmin luonnoskirjoissa on paksummat blankot sivut. Some lines a day -nimiset viiden vuoden päiväkirjat ovat olleet myös suosittuja Leuchtturmin tuotteita.
Leuchtturmin bullet journal -versiossa on bonuksena muun muassa englanninkielinen opas bujoiluun, sekä kolme kirjanmerkkinauhaa.
Pistesivuisesta Leuchtturmista on olemassa punapisteinen versio. Punaiset pisteet ovat yllättävän hillityt ja ovat jopa huomaamattomammat kuin harmaat. Punapisteisissä Letuissa paperi on vielä hieman sileämpää kuin harmaapisteisissä.
Sopivia kyniä
Leuchtturmien kanssa käytetään muun muassa Staedtlerin pigment linereita ja triplus finelinereita, jotka kumpikin sopivat monenlaisille papereille.
Pigment linereita on olemassa eri paksuuksia, käytetyimmät ovat ohuimmasta päästä. Finelinereissa eniten käytetty paksuus on kirjoittamiseen sopiva 0,3. Rollerball -kärkisistä kynistä ohutkärkinen Pentel Slicci on erittäin suosittu.
Poispyyhittävät Pilot FriXionit kuultavat hyvin vähän läpi ja ovat erityisen käteviä kalenterimerkinnöissä. Jos suunnitelmat muuttuvat, merkinnän voi pyyhkiä pois ja kirjoittaa uuden tilalle.
Tombown TwinTone-kynät ovat pinnoitetulla paperilla mielestäni aivan täydelliset. Myös Tombown sivellinkyniä käytetään Leuchtturmin kanssa paljon.
Mikä Leuchtturm1917?
Leuchtturm on meille suomenkielisille vieras sana ja puheissa Leuchtturm onkin usein Lettu. Leuchtturm on saksaa ja tarkoittaa majakkaa. Vokaalipari eu ääntyy saksan kielessä oi – /ˈlɔɪ̯çtturm/.
Vuosiluku nimen yhteydessä tarkoittaa perustamisvuotta.
Käyttäjäkokemuksia
Kysyin Vihkokaupan Facebook-ryhmässä kokemuksia Leuchtturmin käyttäjiltä ja sainkin niitä ilahduttavan määrän. Valikoin kommenteista lainauksia tähän artikkeliin, ja koko keskustelu löytyy ryhmässä täältä.
Paperi jakaa mielipiteitä
”Itse en päätynyt Lettuun sen ghostaamisen takia. Se on häiritsevää.”
”Monet ostaa ekaks bujoks ja sit ne pettyy kun se kuultaakin läpi ja ei voi sietää semmosta.”
”Läpikuultavuus jättää elämän jäljet, eilinen päiväkirjamerkintä näkyy haileana vielä tänäänkin.”
”Käytän mustetäytekyniä, joille Leuchtturmin paperi sopii erinomaisesti.”
”Kermainen sivujen väri on kirjoittaessa silmälle miellyttävämpi kuin puhtaan valkoinen paperi koska kontrasti ei ole niin kirkas.”
”Ihastuin Leuchtturmissa sen kellertävään ohueen paperiin, tavallaan tykkään kun siitä kuultaa läpi, etenkin kun kirjoittaa mustalla kynällä tulee sellainen menneiden aikojen tuntu. Paperin pinnoitettu pinta ei kuitenkaan vuoda sivusta läpi ja olen siihen käyttänyt vesivärejäkin.”
Nostalgisia tunnelmia
”Softista tulee ihana vanhanajan muistikirja mieleen. Sellanen mikä on täynnä muistiinpanoja, lehtileikkeitä klemmareilla, paksuuntunut olemus. Letun b6+ soft on tällä hetkellä oma lempparini.”
”Mäkin olen Leuchtturmissa pitänyt juuri siitä tavallaan vähän vintage-henkisestä fiiliksestä, joka tulee sekä paperista että yksinkertaisesta kannesta.”
”Kaiken kaikkiaan se on se fiilis, mikä tulee bujoillessa. Sellainen vintage-fiilis.”
Kokonaisuus kohdillaan
”Sisällysluettelo, takatasku, kuminauha, merkkinauhat, konstailematon ulkoasu, väriskaala ja kokovaihtoehdot … mitä muuta enää voi muistikirjalta pyytää?”
”Kaksi kirjanmerkkinauhaa, sisällysluettelo, numeroidut sivut ja jämäkkä kuminauha ovat Letun valtteja.”
”Lettu on muihin saman kapasiteetin omaaviin kirjoihin nähden hyvin kevyt ja kompakti kuljetella.”
”Minulle plussaa olivat myös valmiit sivunumerot, kuminauha sulkemista varten, kirjanmerkkinauhat ja se että sivuja on niin paljon.”
Sivuja voi olla liian vähän, liian paljon tai sopivasti
”Värivalikoima on laaja, välillä tosin tuntuu että se 250 sivua on ihan vähän liikaa, kun haluaa aina vaihdella muistikirjaa, mutta toisaalta siihen saa mahtumaan paljon paljon asiaa.”
”Kovakantisen sivumäärä sopii bujon pitämiseen. Mutta jos on yhtä nopeesti kyllästyvä kun minä, letun soft on parempi vaihtoehto.”
”Softissa pienempi sivumäärä on loistava, jos tietää tarvitsevansa vain rajoitetun ajan kyseistä kirjaa.”
”Itse tykkään myös siitä, että näissä pehmeäkantisissa ei ole niin hirveästi sivuja – yksi vihko kestää mulla pitkään joka tapauksessa, mutta on kiva päästä aina joskus vaihtamaan uuteen väriin (useammin kuin kerran kahdessa vuodessa), ja onhan ohuempi muistikirja myös kevyempi käsitellä ja kuljettaa mukana.”
Kannet saavat kiitosta
”Kovat kannet iloisissa väreissä kestävät katsetta ja kulutusta.”
”Tykkäsin siitä että se on yksivärinen ja kyllästyin siihen että se on yksivärinen. Kolme kappaletta ehdin käyttää loppuun kahden vuoden aikana.”
”Ja asia, minkä takia en vaihtais sitä mistään hinnasta, on yksiväriset simppelit ja kovat kannet. Rakastan Leuchtturmin minimalistista ilmettä. Ja koska värivaihtoehtoja on niin moneen lähtöön, en kerkeä kyllästymään niihin.”
Pieniä miinuksia
”Pienenä miinuksena ettei ole kynänpidikettä valmiiksi. Erikseen ostettavissa, mutta sekin jää siihen kirjaan, ei pysty siirtään seuraavaan.”
”Luulin pitäväni 5-millisestä pistevälistä, mutta nyt Nuunaan siirryttyäni tykkäänkin siitä enemmän.”
”Alkuun Nuunan jäljiltä haastavaa oli tuo pisteiden väli. Tuntui niin suurelta.”
”Oma lettu jäi kaappiin, koska kaipasin enemmän jotain valmista kalenteripohjaa ja sivuista tuli omaan makuun liikaa väriä läpi.”
”Huonoa siinä on aivan liian pieni sisällysluettelo. Tuunaan sen itse kaksipalstaiseksi.”
”Ainut miinus oikeastaan se että jonkin verran näkyy läpi. Mutta ehdottomasti mun suosikki.”
Rakas päiväkirja
”Lettu on minulla tällä hetkellä mukana kulkevana päiväkirjana. Paperi on luistavaa ja sopii monille kynille, rollerin kanssa ihanteellinen. Riviväli on täydellinen käsialalleni.”
”Letussa parasta on värikäs kansivalikoima ja ohut paperi. Pidän siitä, miten kuulakärkikynä ”kohokuvioi” paperin – se on minulle pelkkää plussaa, ei haittaa ollenkaan. Käytän Lettua päiväkirjana.”
—
Vihkokaupan blogi 
Yksi ajatus artikkelista “Esittelyssä Leuchtturm1917”