Kahvipäiväkirjan ajatus syntyi vaaleanruskeasivuisesta The Cappuccino Book -luonnoskirjasta. Sen sivut ja valkoiset geelikynät kutsuivat tekemään, mutta mitään erityistä ideaa uudelle luonnoskirjalle ei ollut.
Tulin nopeasti siihen tulokseen, että mitään erityistä ideaa ei tarvitakaan, vaan pääasia on päästä tekemään ja kokeilemaan.
Kahvipäiväkirja on kokonainen tunnelma. Hetken tauko kaikesta, kupillinen höyryävää kahvia, luonnoskirja ja kutkuttava tunne päästä tekemään jotain luonnoskirjan sivuille.
Kahvipäiväkirjassa ei ole sääntöjä, eikä sen tarvitse olla ehjä kokonaisuus millään tavalla. Kahvipäiväkirja on vapaa velvollisuuksista ja stressistä. Kahvipäiväkirjan voi tehdä mihin tahansa vihkoon tai muistikirjaan.
Sivuille voi kirjoittaa, piirtää, luonnostella, liimata, maalata – mitä tahansa. Voi lähteä siitä, mikä juuri sillä hetkellä on päällimmäisenä mielessä. Lähtökohtana voi myös olla jokin materiaali, jota haluaa käyttää tai kokeilla.
Kahvipäiväkirjaan tehdään jotain, mikä sillä hetkellä tulee luonnostaan. Se voi olla vaikka vain yksi sana, yksi kuva, pala teippiä. Se voi olla pelkkä viiva lempikynällä.
Itselleni kahvipäiväkirja on vastaus hetkiin, jolloin tekisi mieli tehdä jotain, mutta ei ehdi tai jaksa tai ei ole mitään erityistä ideaa. Nyt voin tehdä ihan jotain pientä tai vaikka vain testailla materiaaleja.
Samalla tai myöhemmin kirjaa selaillessa voi tulla lisää ideoita. Ehkä kahvipäiväkirjan matala kynnys alkaa hiljalleen siirtyä kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Pääasia on, että aloittaa – tekee jotain ja katsoo, mitä siitä syntyy.
Jaan kuvia omasta kahvipäiväkirjastani Instagramissa hashtagilla #kahvipäiväkirja.
Vihkokaupan blogi 